Talvilomaa suunnittelemassa - Rooma odottaa

Viime talvena tein viiden päivän miniloman Roomaan. Tavoitteenani on päästä myös tänä talvena alkuvuodesta käymään ikuisessa kaupungissa. Sitä ennen on vielä muita suunnitelmia.

Kesällä tein kaksi mukavaa matkaa.

Ensimmäinen matkoistani suuntautui Itä-Suomeen. Kiertelin hiukan Karjalaa, jossa en oikeastaan aikaisemmin ole käynytkään. Ellei Imatraa lasketa mukaan - isovanhempani asuivat takavuosina Imatralla, joten lapsuudessani kävin kaupungissa varsin usein. Tämän kesän uusi tuttavuus oli kuitenkin Joensuu. Majoitus löytyi Cumulus-hotellista, joten tukikohta seutuun tutustumiselle oli kunnossa.

Joensuun kokemuksista kerron ehkä tarkemmin tuonnempana.

Kesän kohokohta oli kuitenkin viikon matka Turkkiin. Turkki oli vuosien ajan omalla henkilökohtaisella mustalla listallani. Maan suhtautuminen kurdivähemmistöön oli nimittäin minulle riittävä syy boikotoida tuota upeaa Välimeren maata.

Tänä vuonna lopulta päätin puolisoni kanssa antaa Turkille mahdollisuuden. Teimme oikeastaan matkapäätöksen ihan ex tempore -- näimme televisiossa kiinteistönvälittäjäohjelman, jossa ostettiin asuntoa Sidessä.

Side osoittautuikin mainioksi kohteeksi.

Olemme molemmat erittäin kiinnostuneita historiasta. Minulle historia oli pitkään ammatti, kunnes päätin joitakin vuosia sitten siirtyä bisneksen pariin. Sidessä historiaa olikin tarjolla yllin kyllin: kaupungissa oli roomalaisajoilta peräisin oleva teatteri ja parikin kylpylää. Arkeologisia nähtävyyksiä kaupungissa riitti mukavasti parin hellepäivän ajaksi.

Todennäköisesti lähivuosina teemme toisenkin matkan Turkkiin, esimerkiksi Antakya olisi erittäin kiehtova määränpää.

Kuten jo sanoinkin, tarkoitukseni on päästä käymään Roomassa tänäkin talvena. Matkan tarkka ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta tammi-helmikuun taite tuntuu tässä vaiheessa todennäköisimmältä.

Ajatuksia kotimaan kamaralta

Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa pankkitilisi on nollilla -- eikä jääkaapissa ole ruokaa?

Opiskeluaikana minulle kävi näin aina silloin tällöin. Onneksi yleensä opintotuki ilmaantui pankkitililleni muutaman päivän kuluessa.

Jos näin ei olisi tapahtunut, olisin joutunut nöyrtymään ja pyytämään rahaa vanhemmiltani.

Sitä en missään nimessä halunnut tehdä.

Toisinaan jouduinkin tilanteeseen, jossa minun oli kertakaikkisen pakko hankkia rahaa saadakseni jääkaapin täytettyä -- edes opiskelijalounaaseen ei riittänyt rahaa.

Silloin pikavippejä ei ollut olemassa. Ainoa vaihtoehto oli pyytää lainaa kavereilta tai ylioppilaskunnan vippikassasta.

Vippikassan laina oli tietysti edullista, eivätkä kaveritkaan pyytäneet korkoa lainalle.

Nykyään käyttäisin varmasti pikavippejä. Niiden korko on tietysti melkoisen kauhea: satoja, jopa tuhansia tai kymmeniätuhansia prosentteja vuodessa.

Toisinaan hätä on kuitenkin niin paha, että ilman lainaa ei oikein selviä. Sossustakaan ei tavallinen opiskelija oikein saa rahaa. Lisäksi sossun palveluiden ruinaaminen olisi vielä pikavipin ottamista nöyryyttävämpää.

Onneksi tätä nykyä verkossa on joukko erilaisia pikavippivertailuja. Niiden, esimerkiksi http://pikavipit.in/ avulla on helppoa löytää edullisin, tai ainakin vähiten kallis pikaluotto.

En oikein osaa pitää pahana sitä, että ihminen tietoisesti ottaa kovakorkoisen pikavipin. Tietysti olisi parempi, että köyhän ei tarvitsisi vippiä ottaa.

Kuitenkin elämme yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat pitkälti huolehtimaan rahojensa riittävyydestä ja kulutuksen jakamisesta eri ajanjaksoihin. Kun yhteiskunnan tukiverkkoja koko ajan kevennetään, ei rahapulaan joutuneella ole välttämättä muuta mahdollisuutta kuin nostaa tuo kovakorkoinen ja parjattu pikavippi.

Mitä itse tekisit rahojen loputtua? Vippaisitko kavereilta vai yrittäisitkö saada rahaa fattasta?

Rooma tuli ja meni

Rooman reissu on nyt takana. Viisi päivää hurahti niin, ettei sitä ehtinyt oikein huomatakaan. Sen jälkeen töissä on ollut niin kiirettä, että bloggaaminenkin on unohtunut.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen vierailuni ikuisessa kaupungissa. Sen vuoksi varsinainen turisteeraus jäi aika vähälle: kävin muutamassa tutussa paikassa ja parissa uudessa museossa.

Museoiden sijaan keskityin lähinnä kahvila- ja ravintolakulttuuriin: Roomassa jos jossa nimittäin saa kahviloista hyvää kahvia!

Kahviloissa palvelu voi tosin olla hiukan oikullista. Turistin kannattaa siksi käyttäytyä kuin paikalliset: juoda kahvi tiskillä (puolet halvempaa kuin istualtaan) ja muistaa, että cappuccinoa juodaan aamulla ja aterian jälkeen juodaan espressoa. Nämä perusasiat kun muistaa, onnistuu kahvihetki varmasti!

Puolitoista viikkoa vielä - sitten Roomaan!

Vuosien varrella matkustaminen on muuttunut elämässäni niin arkipäiväiseksi, etten pitkään aikaan potenut juuri minkäänlaista matkakuumetta.

Nyt parin vuoden aikana matkustelu on jäänyt sen verran vähäisemmäksi, että huomaan jo tuntevani ensimmäisiä matkakuumeen oireita.

Puolentoista viikon päästä vihdoin koittaa noin kuukausi takaperin hetken mielijohteestamme varaama miniloma Roomassa.

Kaupungissa ei ole minulle sinällään paljoakaan uutta, sillä olen asunut tuossa kristikunnan pääkaupungissa useita kuukauden, kahden tai kolmen mittaisia jaksoja.

Niinpä tiedän jo tässä vaiheessa kulkevani paljolti tuttuja kohteita läpi. Heti ensimmäisenä päivänä on tietysti päästävä Pantheoniin -- aivan kuten jokaisella Rooman vierailullani tähän mennessä. Tämänkertainen reissu taitaa olla viides visiitti ikuiseen kaupunkiin.

Sitä odotellessa täytyy vielä puurtaa viisi päivää töissä.

Miksi minä oikein bloggaan?

En ole oikein päässyt selville siitä, miksi ryhdyin pitämään tätä blogia. Asuuko minussa pieni narsisti, vai tunnenko muuten vain salaista mielihyvää siitä, että paljastelen itseäni verbaalisesti verkossa?

Jos kyse on tuosta, pitäisikö minun kertoa itsestäni vielä enemmän? Tuoko bloggaaminen sitä enemmän mielihyvää, mitä enemmän kertoo itsestään? Tekeekö se bloggamisesta jännittävämpää?

Vai onko parempi pysyä nimettömänä -- eihän sitä koskaan tiedä, ketkä työkavereistani, sukulaisistani tai vihamiehistäni tätäkin sivua lukevat. Toisaalta ei täällä tällä hetkellä kovinkaan montaa lukijaa päivässä käy. Yksi tai kaksi, kolme parhaana!

Nekin kaikki taitavat tulla blogilistan kautta, sillä täällä ei ainakaan kommenttien vähäisyydestä päätellen käy vakituisia lukijoita lainkaan. Enpä ihmettele -- kukapa tällaista tajunnanvirtaa jaksaisi lukea.

Lomasuunnitelmia alkuvuodeksi

En muuten ole pariin vuoteen päässyt edes käymään Saksassa. Vielä joitakin vuosia sitten maassa tuli ravattua lähes jatkuvasti, lähinnä silloisten työtehtävieni vuoksi.

Alanvaihdon ja uuden ammatin myötä olen paljon aikaisempaa enemmän kotimaahan sidottu. Olen tietysti vielä viime vuosinakin lomaillut silloin tällöin Saksassa, sillä siellä tunnen olevani kotonani toisinaan jopa paremmin kuin täällä "koti"-Suomessa.

Muutaman viikon päästä pääsen onneksi tekemään pienen miniloman. Valitettavasti lomanen ei suuntaudu Saksaan, vaan Italiaan. Eihän sekään tietenkään mikään hullumpi lomakohde ole -- vaikka siellä puhutaankin saksan sijaan italiaa.

Saksalainen ruoka on muuten ehkä aliarvostetuinta koko Euroopassa. Kyse ei todellakaan ole mistään hapankaalia ja makkaraa -maasta, sillä Saksassa perinteinen keittiö on todella monipuolista ja hienoa. Toki sisämaan keittiö on aika lihapainotteista, kalapuolella tarjolla ei välttämättä ole muuta kuin forelleja. Mutta ne kauris- ja hirviruoat, jänispaistit ja muut herkut ovat kyllä ihastuttavia!

Ei tietysti Italian keittiössäkän mitään moitittavaa ole. Varsinkin kun minä en todellakaan ole mikään karppaaja, niin voin ihan hyvillä mielin nauttia kaikista pasta- ja pizzaherkuista, joita Roomalla on tarjottavanaan.

Rooma on tietysti hiukan oikukas lomakohde. Onneksi olen käynyt kaupungissa jo niin monta kertaa, että osaan välttää monet pahimmista turistirysistä. Kun käy syömässä hiukan syrjemmässä, lähinnä paikallisten suosimissa ravintoloissa, saa yleensä loistavaa vastinetta rahalleen.

Sisustus puuta - totta kai

Haaveissani välkkyy joka tapauksessa puutalo. Olen aina pitänyt puusta ja sen lämmöstä enemmän kuin kylmästä ja kovasta teräsbetonista. Tietenkin vanha rapattu tiilitalokin voi olla miellyttävä, mutta puun pehmeys ja lämpö on kyllä enempi minun mieleeni.

Ei kiven käyttö asunnossa tietenkään ole pois suljettu mahdollisuus. Esimerkiksi veljeni kodissa on parissa huoneessa käytetty ihastuttavaa luonnonkiveä lattiamateriaalina. Kovan kiven ainoa huono puoli on varmasti siinä, että juomalasit ja lautaset menevät pudotessaan takuuvarmasti sirpaleiksi. Puulle pudotessaan ne usein säilyvät ehjänä -- jätän kuitekin kiven mieluusti pelkäksi sisustus- tai verhoilumateriaaliksi.

Aika harva talopakettien valmistaja muuten käyttää kiveä rakennusmateriaalina. Paketit on tietenkin helpointa koostaa erilaisista puuelementeistä, jotka ovat helposti kuljetettavissa. Puun lisäksi tiili on vastaavanlainen joustava materiaali -- mutta luonnonkivi taitaa olla aika vieras rakennusmateriaali suomalaisille arkkitehdeille.

Kyllähän täällä tietysti kiveä käytetään julkisissa tiloissa ja rakennuksissa. Graniitti ja marmori antavat ikuisen ja ylellisen vaikutelman, vaikka marmorista on saatu täällä erittäin huonoja kokemuksia varsinkin ulkopintojen materiaalina. Finlandia-talon seinämarmorithan ovat jo surullisenkuuluisia!

Tykästymiseni puuhun on varmaankin peruja lapsuudenkodistani. Koulua edeltävät vuodet asuin kerrostalossa, mutta tokaluokkalaisena muutin vanhempieni kanssa puusta rakennettuun omakotitaloon. Sekin oli talopakettiin perustuva elementtitalo. Talossa oli kuitenkin runsaasti lakattua puupintaa sisällä, ja ulkoseinätkin olivat vain käsiteltyä maalaamatonta puuta. Luulen että noilta vuosilta on peräisin haluni asua puun keskellä.

Toisaalta jos päätyisin ostamaan asunnon Keski- tai Etelä-Euroopasta, saan varmasti jättää tuon haaveeni syrjään. Siellä kivi on kuitenkin se tavallisin rakennusmateriaali -- kenties vanhoja maalaistaloja lukuunottamatta. Taitaa kuitnekin mennä vielä vuosia, ennenkuin ostan perheelleni tuon unelmatalon jostakin Schwarzwaldin ylängöiltä.