lauantai 17. joulukuuta 2011

Entä kuitenkin kerrostaloon?

Kerrostalossa asuja kohtaa tietysti samoja ongelmia kuin omakotitalon remontoijakin. Vanhempi kerrostaloasunto on harvoin siinä kunnossa, että muuttaminen onnistuu tuosta vaan: yleensä jonkinlainen remontti on enemmän tai vähemmän välttämätön, jotta asunnon saa omaa silmää miellyttävään kuntoon.

Silloin ollaan taas samassa tilanteessa: jostain pitäisi saada remonttireiska tai luotettava sähkömies, jolle uskaltaa antaa oman kodin avaimet.

Esimerkiksi omat vanhempani remontoivat juuri pientä sijoitusasuntoaan Helsingissä. Tuttaviensa kautta he saivat suosituksen luotettavasta remonttireiskasta. Kyse ei tietenkään ollut suomalaisesta yrittäjästä: onneksi Tallinnasta löytyi remonttireiska, joka suostuu tekemään työt ihan virallisesti verotettavana tulona!

Toisinaan olen muuten itsekin miettinyt sitä, että voisi olla ihan fiksua muuttaa Helsingistä Tallinnaan. Ainakin jos voisi osan työpäivistä tai työviikoista tehdä verkon kautta etänä Tallinnassa, tulisi elämä helposti huomattavasti edullisemmaksi kuin täällä Helsingissä. Kaiken lisäksi Tallinna on todella kaunis kaupunki!

Tietysti Tallinnassa on kyllä aika kauheitakin lähiöitä, jossa ei varmasti kovin pitkään viihtyisi. Mutta vaikka Tallinnan hintataso on noussut voimakkaasti, on vanha kaupunki edelleen ihan kilpailukykyinen vaihtoehto verrattuna vaikka Töölön asuntoihin. Katajanokasta tai Krunikasta nyt puhumattakaan.

Ehkä jätän Viron kuitenkin odottamaan tulevaa. Jos taas päätyisin loma-asunnon ostamiseen, ostaisin lomapaikan todennäköisesti jostakin etelämpää. Vaikkapa Berliini olisi ihan nasta viikonloppukohde -- ja siellä asunnot ovat huomattavasti Helsinkiä edullisempia.

Olen muuten asunut joitakin vuosia Saksassa. Sen vuoksi edelleenkin kaipaan ajoittain takaisin Saksaan, vaikka ei se kerrostaloasuminen sielläkään aina mitään herkkua ollut. Tietysti jos tuota rahaa pääsisi enempi kertymään, voisin vaikka ostaa omakotitalon jostakin Schwarzwaldin pikkukylästä. Siellä olen nimittäin viettänyt monia elämäni onnellisimmista hetkistä

torstai 15. joulukuuta 2011

Vai ostaisinko sittenkin vanhan omakotitalon?

Oman talon rakentamista helpompi ratkaisu olisi tietysti vanhan omakotitalon ostaminen. Ystäväpiirissäni on kuitenkin tästä huonoja kokemuksia: hometalon ostaminen on aina riski myös ostajalle, vaikka lainsäädäntö onkin viime vuosina turvannut ostajan asemaa selvästi takavuosiin verrattuna.

Eräskin ystäväperhe osti pari vuotta sitten omakotitalon Espoosta. Kaiken piti olla papereiden mukaan kunnossa, mutta vähitellen talosta alkoi paljastua kaikenlaista "pientä". Sen jälkeen kävi ilmi, että hometarkastukset oli tehty sinnepäin, ja että asunnossa oli peitelty menneitä vesivahinkoja. Lopulta ystävieni, asunnon myyjien ja asunnon välittäjän juristit keskustelivat keskenään -- se taas tuli ystävilleni erittäin kalliiksi.

Sen vuoksi en ole lainkaan varma siitä, että uskaltaisin itse ostaa vanhan omakotitalon. Minulla kun ei ole tarpeeksi kokemusta tai osaamista rakennusasioissa, niin en varmastikaan osaisi kiinnittää huomioita oikeisiin asioihin sen paremmin papereissa kuin talon rakenteissakaan. Ehkäpä oman ja uuden rakentaminen olisi kuitenkin se varmin ratkaisu?

Tietysti vanhan asunnon ostamisessa on se hyvä puoli, että säästää hermojaan suuresti. Sukulaisillani omakotitalon rakentaminen ja remontointi ovat aina tupanneet venymään huomattavasti suunniteltua pidemmäksi prosessiksi. Se taas kiristää sekä hermoja että taloudellista tilannetta. Omaan kotiin pitäisi päästä, eikä asua vuokralla -- mutta minkäs teet, kun putkimiehet tai sähkömiehet eivät jaksa vaivautua tekemään urakkaansa valmiiksi.

Ylipäänsä kuulostaa siltä, että luotettavan lvi-liikkeen löytäminen rakennustöitä tekemään on enemmän tai vähemmän sattuman varassa. Sukulaisteni ja ystävieni kokemukset ovat nimittäin olleet lähes järjestään kielteisiä -- eivätkä he uskalla varauksetta suositella ensimmäistäkään käyttämistään yrittäjistä.

Ei kai tilanne nyt oikeasti voi olla niin paha, että pk-seudulta ei löydy luotettavaa työvoimaa omakotitalon rakennustyömaalle? Vai voiko?

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ensin pitäisi tietysti ostaa tontti

Ennen talon ostamista minun täytyisi tietysti hommata ensin se tontti. Ystävieni ja sukulaisteni puheiden perusteella taitaa olla selvää, että Helsingin, Espoon ja Vantaan alueelta minun on turha kuvitella voivani ostaa tonttia. Ellen sitten olisi valmis ottamaan todella raskaasti lainaa.

Tällä hetkellä budjettini on kuitenkin kohtuullisen tiukka -- vaikka tienaankin jo paljon paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Sen vuoksi olen katsellut tontteja lähinnä Sipoon suunnalta. Sipoostahan pääsee vielä kohtuullisen hyvin Helsingin keskustaan, mikä on minulle työni kannalta ehdottoman välttämätöntä. Ja kun minulla ei edelleenkään ole sitä ajokorttia, täytyy Sipoostakin katsella tonttia lähinnä pääväylien varsilta.

Se tietysti rajaa jo pois kunnan kauneimmat osat. Tontti meren rannalla, jossakin saaressa olisi tietenkin ihastuttava. Valitettavasti noille luksusalueille ei taida pahemmin linja-autolla päästä.

Toinen suunta jota voisi katsoa on junaradan varsi. Esimerkiksi Järvenpäästä voisi jo löytyä mukavankokoisia tontteja, eikä liikenneyhteyksistä tarvitsisi niin paljon tinkiä -- junallahan pääsee hyvin Helsingin keskustaan.

Yksi työkavereistani asuu muuten tälläkin hetkellä Lahdessa. Lahdessa omakotitalot ja tontit ovat tietenkin paljon pk-seutua edullisempia, eikä sieltäkään mene kuin tunti junamatkaan. Matkakuluihin menee tietysti muutama satanen kuussa, minkä voisi oikeastaan laskea suoraan osaksi asumiskustannuksia.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Urbaanista cityihmisestä talopakettien tutkijaksi

Pitkään ajattelin, että olen ehdottomasti urbaani city-ihminen. Että kerrostalo on minulle se ainoa oikea ratkaisu. Vähitellen olen kuitenkin hiukan modifioinut näkemystäni: kenties voisin kuitenkin asua omakotitalossa.

Omakotitaloon muuttamisen suurin ratkaisu on tietysti siinä, haluaako rakentaa itse oman talonsa vai ostaako vanhan talon. Rakentajan taas on tehtävä valinta sen suhteen, haluaako rakentaa kotinsa talopakettiin perustuen vai suunnitella oman talon mahdollisimman alusta alkaen.

Itse todennäköisesti valitsisin talopaketin. Suomessa on paljon talopaketteja ja valmistaloja myyviä talotehtaita, joiden runsaasta valikoimasta varmasti itsekin löytäisin silmääni miellyttävän kodin itselleni ja puolisolleni.

Tähän mennessä en ole vielä erityisen aktiivisesti ryhtynyt penkomaan talotehtaiden esitteitä ja verkkosivuja. Jonkun verran niitä on tullut tietysti jo katseltua, ja vähitellen olen jo huomannut itseäni eniten miellyttävät tehtaat tusinatalojen joukosta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Honkatalojen design-henkiset talopaketit olisivat monellakin tapaa minulle parhaiten sopivia talopaketteja. Ne ovat tarpeeksi modernin näköisiä, eivätkä näytä ihan tusinatehtaiden kasaamilta laatikoilta, joita suomalaiset peltoaukiot näyttävät olevan nykyään täynnä. Honkatalojenkin valikoimassa on tietysti erityylisiä taloja, mutta itse olen tykästynyt erityisesti heidän huvilamallistoonsa.

Osasyynsä tähän on varmasti silläkin, että eräs sukulaiseni muutti taannoin juuri Honkatalojen malliston perusteella rakennettuun taloon. Hänen kotinsa on kylläkin viimeisen päälle viritetty versio talopaketista, joten en tiedä onko se edes kovin edustava versio talotehtaan perusmallistosta. Edustavahan talo toki on -- mutta se saattaa olla aikalailla toista tasoa kuin standardipaketin kodit ovat. Siinäkin tapauksessa talo on hyvä osoitus siitä, kuinka hienoksi nämä paketit on nykyään mahdollista räätälöidä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Ensin eroon opintolainasta

Tällä hetkellä minulla on vain vähän lainaa. Koska opiskelin aikuisiällä itselleni uuden ammatin, pääsi minulle kertymään hiukan uutta opintolainaa.

Opintolaina on kuitenkin edullista rahaa, ja sijoittamalla opintoihini noin viisitoista tuhatta euroa onnistuin saamaan itselleni ammatin, jossa tienaan muutamassa kuukaudessa tuon rahan takaisin. Koulutus oli siis minun tapauksessani onnistunut sijoitus tulevaisuuteen.

Kaikilla ystävilläni ei uuden koulutuksen hankkiminen onnistunut aivan yhtä kivuttomasti. Osa ystävistäni -- joihin tutustuin ensimmäistä koulutustani hankkiessani -- on nimittäin tehnyt saman havainnon kuin minäkin: humanistikoulutuksella on vaikea työllistyä ja elää mukavasti. He eivät kuitenkaan lähtenet hankkimaan itselleen uutta koulutusta puhtaasti taloudellisin perustein, niinkuin minä tein. Itse nimittäin valitsin uuden alan lähinnä sen vuoksi, että uskoin bisnespuolella olevan hyvä mahdollisuus saada vastinetta myös opintoihin uhratuille euroille.

Minulla kävikin todella hyvä tuuri: en ehtinyt saada toista koulutustani edes valmiiksi, ennenkuin yrityksistä alettiin soitella perääni. Saatoin valita itselleni mieluisan uuden työpaikan!

Toistaiseksi en ole vielä ryhtynyt lyhentämään opintolainaani. Ajattelin kuitenkin maksaa sen mahdollisimman nopeasti pois, jotta minulla olisi yksi säännöllinen menoerä vähemmän laskettavana. Olen nimittäin huomannut, että raha-asiat on helpointa pitää järjestyksessä, kun pitää menot yksinkertaisena. Silloin ei tarvitse miettiä säännöllisesti, millä rahoilla oikein maksaisi pois erilaiset kulutusluotot tai luottokorttilyhennykset.

Tällä hetkellä taloudellinen tilanne on tietysti sen verran epävarma, että asuntolainan ottaminen tuntuu hiukan pelottavalta ratkaisulta. Taitaa kuitenkin olla parasta lähteä lähiviikkoina pankkiin kyselemään tarjouksia -- ainakin jos tosissani haluan päästä eroon tästä kolkosta vuokrakolmiosta.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Alkulauseen sijaan

Minulle on ehtinyt kertyä ikää jo nelisenkymmentä vuotta. Kuitenkin asun edellen vuokra-asunnossa -- Helsingissä kun minun palkoillani ei ole ollut varaa sen paremmin omakotitaloon kuin omistusasuntoonkaan.

Nyt tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut parempaan suuntaan. Hankin itselleni lisäkoulutusta ja uutta osaamista. Lopulta myös työnantajat havahtuivat siihen, että ehkä minusta saisi kelvon tuottavan työntekijän. Niinpä sain muutaman vuoden suunnitelmallisella toiminnalla kuukausituloni tuplaantumaan.

Sen ansiosta voin jo tällä hetkellä katsella aivan uusin silmin asuntomarkkinoita. Nyt oman asunnon ostaminen täältä pääkaupunkiseudulta on minulle jo aivan realistinen mahdollisuus. En kuitenkaan aio tehdä mitään hätijöityjä päätöksiä: asunnon hankkiminen on pitkäaikainen ratkaisu, jonka vaikutukset näkyvät pankkitililläni vuosikymmenien ajan. Siksi asunnon hankintaan liittyviä päätöksiä kannattaa harkita tarkoin.

Haluan kuitenkin asua Helsingissä. Helngissä pysyminen on varmasti tärkein yksittäinen reunaehto omalle asumiselleni. Lähes kaikki alani työpaikat ovat täällä pääkaupunkiseudulla, minkä vuoksi pienemmät ja halvemmat kaupungit ovat käytännössä poissuljettu mahdollisuus. Halusinpa tai en, minun on oikeastaan pysyttävä täällä.

Julkiset liikenneyhteydet ovat niinikään keskeinen valintakriteeri omalle asunnolleni. Lukioikäisenä ajattelin, että en tarvitse ajokorttia -- enkä ole tässä suhteessa muuttanut ajatteluani. Sen seurauksena olen riippuvainen toimivasta julkisesta liikenteestä: asuntoni täytyy olla helposti junalla, bussilla tai metrolla tavoitettavissa.

Nämä rajoittavat tietysti asuntosuunnitelmiani jo aika lailla. Onneksi pääkaupunkiseudulla on aika paljon mahdollisuuksia löytää myös minun rahatilanteeseeni sopivia asuntoja. Ja pankistahan saa aina lisää rahaa -- kun perusasiat ovat kunnossa.